Stucon's Flea xx

Nimi: Stucon's Flea xx
Lempinimi: Flekku
Saavutukset: Young Stayers' Racen voittaja '06, Ready Contesterin karsinnan toinen '06, The Great Voltigeur Stakesin toinen '06
Sp: Ori
Syntynyt: 21.10.2005
Kuollut: 27.09.2007 --> 14-vuotias
Väri: Mustaruunikko
Merkit: Tähti ja vtj vsk
Rotu: Englannintäysiverinen
Säkä: 160 cm
Statistiikka: 58 6-5-3-6
Sijoittumisprosentti: 34%
Voittosumma: 124.100 v€
Omistaja: Kerystonin Kartano
Kasvattaja: Kerystonin Kartano
Kotitalli: Kerystonin Kartano

Historia

Luonne

Hoidettaessa ori oli kiltti ja rauhallinen, ei hötkyillyt taikka liikuskellut levottomana. Kaiken se tekikin kiltisti ja tottuneesti, eikä se hermostunut jos harjaaminen kesti vähän pitempään, niin kuin useat muut englannintäysiveritoverinsa. Itse asiassa Flekku mieluusti seisoikin aloillaan ja nautti harjaamisesta, eikä sillä koskaan ollut kiire treeneihin, kunhan harjaaminen oli sen mielestä mieluisaa. Tosin pään harjaamista se hieman arasteli, tosin jos joku sitä korvan takaa rapsutteli, niin ori ei arastellut ollenkaan pään harjaamista. Satuloitaessa Flekku seisoi aloillaan, mutta kun suojia laitettiin jalkoihin se nosteli jalkojaan ja heilutteli häntäänsä aluksi, mutta lopetti sen sitten. Flekku ei oikein koskaan pitänyt kuolaimista, joten aina siirappia oli käytetty hyödyksi kun kuolainta suuhun laitettiin.

Ratsastaessa ori oli rauhallinen - siis kentällä. Kentällä asiat hoituivat hyvin, mitä nyt ori käveli liiankin reippaasti, jolloin sitä joutui hidastelemaan ja antamaan puolipidätteitä koko ajan, jotta sen sai kuuntelemaan. Kouluratsastus ei ollutkaan Flekun vahvin alue, mutta hyvin se oli siinä edistynyt, tunneilla tosin suurin osa ajasta kului alkuveryttelyyn, jolloin Flekkua herkisteltiin ja yritettiin saada kuuntelemaan apuja. Esteillä Flekku oli aluksi todella rauhallinen ja laukkasi kiltisti - alkuveryttelyihin oli jälleen kulunut aikaa, jotta ori saataisiin kuuntelemaan apuja - sekä hyppi esteitä rennosti, ottamatta siitä paineita. Mutta jos esteitä hypättiin paljon, ori alkoi kuumua, jolloin sitä oli hankala ohjata saatikka hidastaa. Silloin ei auttanut muu, kuin jättää esteet rauhaan ja muistutella taas, kuka oli pomo ja mitä piti tehdä, kun sai sellaiset ja sellaiset avut. Maastossa Flekku ei säikkynyt eikä nähnyt omia kummituksiaan, mutta sitä kiinnosti nähdä uudenlaisia asioita, tai sellaisia asioita, jotka olivat sen mielestä uusia. Joskus tien viereen pysäköity auto kiinnitti Flekun mielenkiinnon, jolloin se pysähtyi tutkimaan sitä, ei suinkaan peloissaan, vaan kiinnostuneena. Silloin oria ei saanut liikkeelle mitenkään, ellei sitten raipan kanssa huitonut takamukselle, mutta Flekku oli voinut toisaalta vetää pultit siitä ja antanut sellaisen pukkisarjan, että harvat selässä olisivat vielä sen loputtua. Muuten maastolenkit sujuivat hyvin, jos ei mitään "uusia" asioita tullut vastaan.

Laukkatreeneissä ori oli todella rauhallinen eikä temppuillut yhtään. Se teki parhaansa eikä laiskotellut yhtään. Flekun erikoisuuksiin kuitenkin kuului, että treeneissä neljännesosamailin kohdalla se nosti päänsä aina korkealle pystyyn ja heilutteli päätään, jolloin jockey sai aina kannustaa sitä ja napauttaa raipalla muistutuksen, mikä on homman nimi. Syytä tähän ei tiedetä vieläkään, mutta Flekusta tuli hyvin kuuluisa siinä hommassa, ja usein jopa ennen kuin tultiin neljännesosamailille sitä kannustettiin kovempaan vauhtiin, jotta se jättäisi leikkimisen sikseen, mutta silti aina ori teki saman tempun, vaikka mitä kokeiltiin. Kisoissa tällaista ongelmaa ei koskaan ollut, mutta kotiradalla treeneissä Flekku teki saman tempun aina, paitsi joskus kun se oli niin kovapäisellä tuulella, että se pelleili ja temppuili koko ajan, mutta tällaisia päiviä ei kovinkaan usein nähty.

Laukkakisoissa Flekku oli rauhallinen ja kiltti. Tallialueella ori oli kuin kotonaan eikä hermostunut vilinästä. Esittelyssä se välillä katseli vähäsen ympärilleen, mutta mitään pahuutta se ei tehnyt; sanottiin, että "Taas Flekku katselee, ketä on yleisönä". Itse lähdössä se laittoi kaikensa peliin, mutta joskus ori ei lähtenyt etenemään, vaan pysytteli loppujoukoissa eikä tuntunut kovinkaan voitontahtoiselta. Syytä tähän ei ole vieläkään löydetty. Lähdön jälkeen Flekku oli usein väsyksissä ja sitä sai melkein raahata perässään tallialueelle, tosin voittajakehässä ori jaksoi katsella kuvaajia ja ihmisiä pää pystyssä, mutta heti pois päästyään se näytti olevan todella näännyksissä. Kuitenkin heti pesun jälkeen ori jälleen tuli pirteäksi ja tuntui olevan valmis uuteen lähtöön.

Kuljettaessa meni kiltisti autoon, mutta jos joutui olemaan yksin autossa se hermostui ja vilkuili ympärilleen, eikä oikein haluannut olla mitenkään yksin. Aina piti siis olla matkakumppani, jotta Flekku pysyisi rauhallisena. Kumma juttu, että muuten se ei erityisemmin muista hevosista välittänyt, mutta kuljetusautoon se vaati matkakumppanin. Autosta ori tuli rauhallisesti ja hitaasti ulos, katsellen tarkkaavaisesti ympärilleen. Jopa kun kotiin palattiin ja laskeutui alas ramppia pitkin, Flekku katseli tarkkaavaisesti tallipihaa, aivan kuin tutkien, että oliko jotakin muuttunut viime kerrasta.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Laukkakilpakalenteri

Kisahistoriaa

Sivun kuva © Hessi Van Roolf