Kekan Tulineito

Luonne

Iska on energinen ja todella omapäinen tamma. Sen taluttamisesta ei tule niin mitään, kun tamma säikkyy kaikkea liikkuvaa ja voi yllättäen saada päähänsä yrittää rynnätä aivan päinvastaiseen suuntaan. Myös kaviot lentelevät kipakasti ja pystyyn tämä neito nousee useammin kuin kerran tallin ja tarhan väliä kuljettaessa. Ulkoilma luo Iskaan jonkinlaista tulta ja tappuraa, koska sisällä tallissa tamma kuitenkin rauhoittuu ja suostuu kävelemään neljällä jalalla. Pesupaikalla se ei kumminkaan viihdy, vaan kuopii jatkuvasti ja tempoilee irti naruista. Peseminenkin on tamman mielestä vastenmielistä. Se luimii ja uhkailee potkivansa, etenkin jos takaa mennään letkun kanssa. Huutaminen ja lautasille pätkäyttäminen auttavat yleensä ja tamma lopettaa uhittelun, mutta kiima-aikana käskyttäminen vain ärsyttää tammaa ja se huutaa ja pätkii takaisin. Pesupaikalle Iskaa ei koskaan huvikseen laiteta seisomaan, ainoastaan silloin kun on pakko pestä.

Hoitaessa käytävällä tamma on kiltti, mutta karsinassa suorastaan mahdoton. Se muutenkin pitää karsinaa omana linnanaan, eikä pidä siitä, kun ihmiset tulevat sen karsinaan. Hyökkimisen Iska on lopettanut, mutta tekee ilmeellään selväksi, ettei tunkeutujia hyvällä katso. Tämän takia tammaa hoidetaan aina käytävällä. Siellä se onkin melko vallaton tapaus, koska se tykkää tarttua hoitajan takkiin hampaillaan ja useimmiten sen jälkeen takki on hajalla, eikä sitä ehdi edes tajuta. Useammat kuin yhdet Horzen ja CRW:n takit ovat kärsineet korjaamatonta vahinkoa Iskan hampaissa. Jos hoitaja ei kumminkaan päästä tammaa takkinsa kimppuun, tyytyy tamma kuikuilemaan karsinoissa olevia muita hevosia ja näyttäen välillä siltä, kuin sillä olisi silmäpeliä näitten kanssa. Ihmisistä tamma ei jaksa välittää erityisemmin, eikä ole kovin sosiaalinen noin muutenkaan heidän kanssa. Valjastettaessa Iska yrittää kärryjä perään laitettaessa lähteä jo, ja muuttuu silloin erittäin innokkaaksi. Tammalle tulee kova kiire lähteä lenkille, ja jos valjastaminen venyy pitkäksi, alkaa se hyppiä pystyyn ja heilua ketjuissa.

Ajaessa Iska on todella reipas ja painaa ohjille niin paljon, että normaaleille metsälenkeillekin sille laitetaan sekki, jottei se olisi aivan mahdoton. Tamma säikkyy lenkeillä kaikkea mahdollista ja on muutenkin herkkähipiäinen. Tämä kuitenkin unohtuu, kun hiittisuoralla vauhti kiihtyy eikä Iska osaa enää säikähtää rapinaa pusikossa taikka lanaajatraktoria. Vaikka maastossa tamma säikkyy autoja, traktoreita ja kaikkea mahdollista liikkuvaa, ei se radalla enää näitä säiky ollenkaan. Sen mielestä ne kuuluvat radan yleiseen kalustukseen, mutta maastossa ne ovat sopimattomia.

Kilpailuissa tamma on aluksi varpaisillaan jouduttuaan kuljetusautosta vilinän ja hälinän keskelle. Iska hyppii ja pomppii, säikkyy takaa tulevia valjakoita ja on aivan pyörällä päästään. Lopulta alkuhermostus rauhoittuu ja tamma pysyy käsissä paremmin. Valjastettaessa se on normaalia rauhallisempi eikä yritä päästä ketjuista irti, mutta lämmittelyn jälkeen tamman mielestä on sietämätöntä seistä paikoillaan katoksilla. Tämän takia sitä ei paljon lämmittelyn jälkeen seisotella katoksilla, vaan sen kanssa kävellään mahdollisimman paljon tallialueella. Lähdössä Iska tuumaa haljeta liitoksistaan, niin innoissaan se on päästyään juoksemaan kilpaa ja kovaa. Volttaaminen tuottaakin tammalle ongelmia, koska se ei niin millään haluaisi pyöriä, ja etenkin volttauksen venyessä ja venyessä tamma muuttuu mahdottomammaksi ja mahdottomammaksi ohjata.

Kuljettaminen sujuu Iskalta erittäin hyvin verrattuna muuten sen luonteeseen. Tamma menee sävyisästi autoon ja tulee hyvin kanssakumppaniensa kanssa tulleen, toisinaan sen voi kuulla jutustelemassa muille kesken matkan. Kisapaikoilla se tulee kuljetusautosta pois ryminällä, mutta kotona tamma tulee rauhallisesti alas ramppia pitkin ja käyttäytyy paljon paremmin.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpakalenteri

---

Kuvat © Hessi Van Roolf

© 2005-2012 Hessi VR Virtuaalitalli / Sim-game stable