 |
Muistoissamme
Haihtuvi nuoruus
niinkuin vierivä virta. Langat jo harmaat
lyö elon kultainen pirta. Turhaan, oi turhaan
tartun ma hetkehen kiini; riemua ei suo
rattoisa seura, ei viini.
Häipyvät taakse
tahtoni ylpeät päivät. Henkeni hurmat
ammoin jo jälkehen jäivät. Notkosta nousin.
Taasko on painua tieni? Toivoni ainoo:
tuskaton tuokio pieni.
Tiedän ma: rauha
sulle on mullassa suotu. Etsijän tielle
ei lepo lempeä luotu, pohjoinen puhuu,
myrskyhyn aurinko vaipuu, jää punajuova:
kauneuden voimaton kaipuu.
Eino Leino, Elegia |
