Kekan Tuli-Sinko oli kiistatta Kerystonin Kartanon menestynein suomenhevonen, jonka saavutuksista ei voi kiistellä. Ori jätti jälkensä meidän suomenhevosjalostukseemme ja tulee aina olemaan muistoissamme. Sinko seurasi pikkusiskoaan kuoleman maille 1,5 kuukautta siskonsa kuolemasta - vanhuus vei 31-vuotiaana vanhan herran 03.08.2012.

Kekan Tuli-Sinko Nimi: Kekan Tuli-Sinko Lempinimi: Sinko Sukupuoli: Ori Syntynyt: 13.07.2007 Kuollut: 03.08.2012 --> 31-vuotias Väri: Punarautias Merkit: Llsi, otj vtpl sisäruunulla Rotu: Suomenhevonen Säkä: 150 cm Käyttö: Siitos Ennätykset: 20,3aly - 23,3ke Voittosumma: 144 930 v€ Palkinnot: 8 voittoloimea + 2 pokaalia + seppele + ruusuke Statistiikka: 133 21-12-11 Omistaja: Kerystonin Kartano Kasvattaja: Kerystonin Kartano Kotitalli: Kerystonin Kartano

Hevosen kuvat © Hessi Van Roolf

Luonne

Sinko on varsin villihkö, reipas ja ihmisrakas oripoika, joka on vähän hankalahko käsiteltävä eikä siitä oikein osaa ottaa selvää. Oriita on hyvin hankala lukea ja arvata, mitä se tekee seuraavaksi. Ihmisiä kohtaan se ei kuitenkaan ole suoranaisesti ilkeä; Sinko ei pure taikka luimistele, se vain saa energisyyskohtauksia ja tuntuu nauttivan hyppelemisestä, etenkin taluttaessa. Sinkoa energisempää hevosta saa hakea, koska joinakin päivinä oripoika on jatkuvasti hyppimässä ympäriinsä eikä malta edes karsinassaan seistä aloillaan. Tällaisina päivinä oriita on mahdotonta pidellä aloillaan hetkeäkään, eikä paikoillaan se pysy samassa paikassa puolta minuuttia pidempään. Laitumella päivää viettäessään Sinko yleensä seisoskelee hetken aikaa aloillaan ja syö heinää, mutta yllättäen singahtaa hurjaan raviin ja ravaa häntä korkealla ympäri laidunta ja heittelee välillä jättimäisiä pukkeja, joiden kyydissä ei kukaan pysyisi. Tästä ori saikin nimensä, kun jo aivan pikkuvarsana laitumella ollessaan tällä tavoin riehui. Taluttaessa Sinko voi kävellä rauhallisesti - parisen askelta. Ennemmin tai myöhemmin, yleensä ennemmin, ori alkaa kiilata ja uhkua sellaista energisyyttä, että otettaan riimunnarusta saa tiukentaa ja kietoa narua turvan ympärille (ketjullinen riimunnaru ehdoton!). Pitelemistä oriissa onkin, koska se haluaa välttämättä lähteä menemään ja nopeasti. Sinko alkaa yleensä kiivaasti polkea, jos ei pääse riistäytymään otteesta ja hypähtelee pystyyn sekä heiluu muutenkin todella villisti. Oriin saaminen karsinaan on työn takana ja sellainen homma, että kun siinä onnistuu, pitäisi siitä hyvästä myöntää mitali.

Hoidettaessa Sinko on kuitenkin huomattavasti rauhallisempi hoitaa kuin ennen. Nuorempana se ei malttanut seistä aloillaan käytävällä minuuttia pidempään, mutta nyt vanhempana se voisi seistä vaikka koko päivän käytävällä - vaikka haluja sillä olisikin lähteä liihottamaan pitkin maita ja mantuja. Välillä tosin kavio heilahtaa malttamattomasti ja kenties pari kertaa poika hirnahtaa turhautuneena, mutta ei sen suurempaa tragediaa siitä tee. Se on todella kiinnostunut hoitajasta ja mielellään nuuskii hoitajaa. Vieraammille hoitajille ori on vähän arempi eikä anna päähän koskea, mutta tutun ihmisen hoitaessa Sinko on todella rento ja antaa tehdä ihan mitä tahansa. Valjastaessa ori hieman luimii siloja laitettaessa ja näykkii ilmaa, mutta kun valjaat ovat paikoillaan ja mahavyö kiristetty, se lopettaa luimimisen ja nostaa korvat höröön. Kuolaimen Sinko ottaa helposti suuhunsa ja antaa päävehkeet laittaa muita mutkitta, mutta kielisiteen laitosta ori ei tykkää ollenkaan, vaan yrittää hypähdellä pystyyn ja on muutenkin todella ärsyyntynyt koko hommasta. Yleensä riittää, kun hommassa on kaksi ihmistä; toinen laittaa kielisidettä, toinen pitää oriin korvasta tiukasti kiinni ja kääntää sitä, jos Sinko jotain aikoo tehdä. Myöskään pumpulien laitosta korvaan ori ei tykkää, mutta se ei vastustele hommaa ollenkaan, jos sitä pidetään huulista samalla kiinni - mitäpä siinä voisikaan tehdä.

Ajettaessa Sinko on todella toimiva, mutta sillä on yleensä aina vauhti päällä. Oriin kävely on melkoisen reipasta ja aivan hölkän rajamailla, eikä sitä saa hidastetuksi vaikka yrittäisikin. Ainoastaan todella raskaan kuntolenkin jälkeen Sinko oikeasti kävelee. Maastossa ori ei osaa mitään säikkyä, ja ottaakin kaiken sille vieraan vastaantulevan valppaana ja uteliaana vastaan. Ori ei välitä autoista ja traktoreista mitään, ne ovat sille jo vanhoja tuttuja, mutta äänekkäitä metsä- ja kaivuukoneita se katsoo hyvin varautuneesti ja voi jopa pysähtyä katselemaan niitä jännittyneenä, mutta pienellä huomautuksella se jatkaa matkaansa, katsellen kuitenkin yhä niin kauan kuin voi koneita varovaisesti. Radalla Sinko viihtyy, koska tietää pääsevänsä silloin juoksemaan kunnolla - tämän oriin kanssa ei mennä koskaan radalle vain kävelemään. Sinko innostuu radalla täysin ja unohtaa kaiken muun, keskittyen vain juoksemaan ja nauttimaan voimakkaasta vastatuulesta. Tarkkana saakin olla, ettei ori yllättäen lähde vahingossa käsistä. Radalta se lähtee hyvin haluttomasti pois, eikä millään haluaisi uskoa, että se on nyt ohi. Sinko on tällä hetkellä pienoisessa ratsukoulutuksessa, mutta sillä ei vielä muualla selkään nousta muuta kuin kentällä. Ori ei oikein ole vielä ratsuhommaa tajunnut, vaikka satulaan onkin tottunut. Kun ihminen nousee selkään, se on aivan suunniltaan eikä millään voi ymmärtä, että ihminen voisi sen selässä olla. Sinko hieman poukkoileekin ympäriinsä eikä ymmärrä edes ohjasapuja ollenkaan, puhumattakaan pohjeavuista, jotka saavat sen sekoamaan täysin, ja se yrittää parhaansa mukaan väistellä pohkeita. Tällä hetkellä Singosta ei siis näytä mitään montératsua koskaan tulevan.

Kilpailuissa ori ei oikein rauhallinen ole. Tallialueella taluttaessa se hypähtelee pystyyn, mutta ei kuitenkaan yritä kiilata niin kuin normaalisti kotona. Se vain hypähtelee ja heittelee pukkeja taluttajan vieressä aiheuttamatta kuitenkaan vahinkoa. Katoksella Sinko ei malta seistä aloillaan, vaan steppailee koko ajan intoa uhkuen. Vasta kun sitä aletaan valjastamaan, malttaa ori seistä aloillaan ja kun se on valjastettu, jaksaa se yhä seistä paikoillaan. Kun ohjastaja sitten istahtaa kärryille ja ori irrotetaan ketjuista, seisoo se kiltisti aloillaan. Mutta sitten kun ohjastaja varovasti sitä ajoraipalla koskettaa, lähtee Sinko heti raviin ja katoaa varsin pian katokselta muiden hevosten sekaan. Se ei ollenkaan osaa kävellä tallialueella kun kärryt ovat selässä ja startti ei ole vielä takana. Lämmittelyssä ori yleensä tuumaa jo innostua kisaamaan muiden hevosten kanssa, oli sitten kyseessä suomenhevonen, poni tai lämminverinen. Se on käsittämättömän kilpailuhaluinen, jonka takia sillä onkin kovat kuolaimet lämmittelyssä. Kun lämmittelystä tullaan pois ja päästään takaisin katokselle, peruuttaa Sinko hyvin vaivanloisesti takaisin omalla paikalleen, ori kun ei tuumaa osata peruuttaa. Kun se saadaan kiinni, vaihdetaan sille pehmeämmät kuolaimet tilalle, koska sillä menee helposti suupielet rikki, jos sillä olisi vielä kovat kuolaimet itse lähdössäkin. Esittelyssä Sinko haluaa mennä muiden hevosten ohitse, jonka takia sillä ajetaan edessä menevän perässä kiinni, jottei ori onnistu kiilaamaan muiden ohi. Startin koittaessa se on jo yleensä päässyt kuumenemaan niin pahasti, että laukkariskin vaara on suuri. Startin keskellä tai loppupuolella Sinko harvemmin laukkaileekaan, vaan laukka tulee yleensä heti alussa, oli sitten kyseessä tasoitusajo tai ryhmäajo. Startin jälkeen Sinko yleensä osaa oikein kävellä, mutta jos startti on jäänyt siltä kesken hylkäyksen tai keskeytyksen takia, niin ori ei kyllä suostu ollenkaan kävelemään, vaan sillä joutuu käydä ajamassa hiittiradalla, jos sellainen raviradan lähellä on. Jos sellaista ei ole - noh, silloin joutuu hölkkäämän sillä kauan tallialueella. Kisapaikkojen pesupaikoista Sinko ei erityisemmin pidä, joten sen huuhtelu joudutaan hoitamaan täydellä vesiämpärillä ja sienellä katoksella.

Kuljettaessa ori ei ole ongelmallinen ollenkaan, vaikka se tietääkin joutuvansa seisomaan aloillaan kuljetusautossa usein pitkäänkin. Oriita harvemmin kuljetetaan muuten kuin raveihin ja takaisin, joten Sinko tietää luvassa olevan jotain mieluista, jonka takia se menee aivan rauhassa kuljetusautoon ja osaa seistä siellä paikoillaan, mitä nyt välillä kuopii. Kuljetusautosta se kuitenkin tulee vauhdilla alas ja uhkuu niin paljon energiaa, ettei halua aloilleen jäädä, jonka takia sitä saa pitkään taluttaa, ennen kuin se rauhoittuu.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri