"Hevonen, joka tuli paikasta kuin paikasta"

"Se antoi kaikkensa ja enemmän"
"Mikä uskomaton juoksupää sillä olikaan!"

"Voitto tuli usein helposti tai ei ollenkaan"

"Suuttui jos ei mennyt hyvin"
"Ei nopea mutta sitkeä"

"Tallin suurin ylpeys menneiltä ajoilta":

Pikku-Tirilii

Nimi: Pikku-Tirilii
Lempinimi: Terry
Sp: Tamma
Syntynyt: 25.04.2002
Kuollut: 12.10.2006 --> 28-vuotias
Väri: Mustaruunikko
Rotu: Suomenhevonen
Säkä: 157cm
Isä: Jalmanin Usko
Emä: Pikkumainen Tyttö
Ei: Hupsu Tamiini
Ennätys: 29,9ke
Omistaja: Kerystonin Kartano
Kasvattaja: Kerystonin Kartano

Historia

Kerystonin Kartanon entinen omistaja Matti kasvatti Terryn, joka oli muuten Matin parhaimman tamman jälkeläisen jälkeläinen. Omana aikanaan Terry kilpaili, ja toi voittoja, ja se juoksikin kunnioitettavasti neljätoistavuotiaaksi asti, jolloin ura loppui. Kilpailuissa tamma oli kiltti ja rauhallinen, ei ottanut mitään paineita. Radalla antoi kaikkensa ja keskittyi juoksuunsa, ei säikkynyt mitään, mutta sitä ärsytti jos joku hevonen laukkasi sen viereltä, ja joskus se sekosikin askelissaan, jos toinen laukkasi. Terry tuli melkeinpä mistä paikasta tahansa kamppailemaan loppuun, mutta jos se jäi pussiin eikä päässyt loppusuoralla taistelemaan sijoista, se tuntui lähdön jälkeen purkavan mieltään puremalla ihmisiä ja luimimalla. Silloin Terryä piti käsitellä varuillaan, sillä hampaat että jalat olivat ahkerassa käytössä, ja ei ollut mikään ihme, jos Terry pääsi karkaamaan käsistä. Mutta muuten kilpailuissa Terry oli rauhallinen ja esimerkillinen, eikä ottanut paineita lähtöön. Mitään suuria kilpailuita tamma ei koskaan päässyt voittamaan, sillä vaikka juoksupää tammalta löytyi, niin nopeus ei vaan yksinkertaisesti riittänyt. Rahaa Terryn tilille kuitenkin kertyi noin 10 000 markkaa, joka ei suinkaan ollut huono saavutus markka-aikaan. Usein tultiin tammasta tekemään ostoehdotuksia, mutta Matti ei suostunut sitä myymään, sen verran hyvä tamma Terry sentään oli. Kisaura loppui 14 vuotiaana ja niin Terrystä tuli siitostamma, mutta se sai vain kolme varsaa. Suurin syy on se, että Terryn ensimmäinen varsa syntyi kuolleena. Toinen kerta onnistui, ja Terry sai ensimmäisen varsansa. Tämän jälkeen tammaa yritettiin astuttaa, mutta se joko loi varsansa, tai varsa syntyi kuolleena. 18-ja 19-vuotiaan Terry sai kaksi viimeistä varsaansa. Kun varsat myytiin, jäi Terry tallin viimeiseksi hevoseksi ja pian tämän jälkeen Matti kuoli. Terryä jäi hoitamaan "tallimestari", mutta pian Matin lapsi ja lapsenlapset (me siis) muutimme kartanoon ja huolehdimme Terrystä koko sen loppuelämän eli viimeiset kuusi vuotta. Noiden kuuden vuoden aikana ehdimme tutustua tammaan nopeasti ja voimme sanoa, että sen luonne oli täysi kymppi. Se ei ollut jääräpäinen juntti suomenhevonen, vaan tosi kiltti, rauhallinen ja säyseä, mutta vaikka vanha olikin niin leikkisä se jaksoi olla. Se oli hyvin kärsivällinen ja sopi hyvin hoidettavaksi vaikkapa pikkulapselle. Terry oli kuitenkin sellainen vanha hevonen, joka vaati liikuttamista. Usein työharjoittelijat ratsastivat tammalla rauhallisia kävelylenkkejä, muutenhan se olisi kuumunut ja seonnut täysin. Emme ajaneet tammalla koskaan, koska emme nähneet siihen mitään tarvetta; helpommin kävi kun vain lähdettiin ratsastamaan. Viimeisinä elinvuosinaan tamma kieltämättä muuttui niin jäykäksi ja alkoi olla sen verran vanha, että lenkeille ei lähdetty enää ratsain, vaan taluttamalla. Viimeisenä puolena vuotena Terryä ei enää edes käyty sellaisilla lenkeillä, koska tamma alkoi mennä niin huonoon kuntoon jo silloin.

Jälkeläiset

Syntynyt Sukupuoli Nimi Isä Asunpaikka
13.06.2005 Tamma Pikku-Neito Pikku-Häirikkö Kerystonin Kartano
17.04.2005 Ori Pikku-Poika Pikku Hunsvotti Kerystonin Kartano
21.12.2004 Ori Pikku-Jaska Pikkupiru Kadonnut

Sivun kuvat © Hessi Van Roolf