Estevalmennus Alkuverryttelyssä keskityttiin oriin herättelyyn tekemällä temponmuutoksia. Aluksi ori reagoi hitaasti ratsastajan apuihin, mutta pian Idiot alkoi vastata nopeasti apuihin. Kun vauhdit alkoivat olla kohdillaan, hypättiin ensin ravista 60 cm pystyestettä. Ori hyppäsi moitteetta pari kertaa esteen, minkä jälkeen estettä lähestyttiin laukalla, ja este korotettiin ensin 70 senttimetriin ja sitten 80 senttimetriin. Lähestymiset ja ponnistukset olivat kohdillaan, joten alettiin hypätä tasaokseria, ensin 80 cm korkuisena. Ratsukko lähestyi estettä laukassa hyvällä tempolla ja selvitti ensimmäiset hypyt ongelmitta. Este korotettiin 90 senttimetriin, minkä ratsukko myös selvitti. Sen jälkeen takaestettä siirrettiin hieman kauemmaksi, jotta Idiot joutuisi venymään enemmän. Idiotia alkoi tässä vaiheessa hieman laiskottaa eikä siitä löytynyt tarpeeksi vauhtia esteelle, jolloin ori tiputti takajaloillaan takaesteen ylimmän puomin. Tämän jälkeen otettiin uusi yritys, ja kehotin ratsastajaa reippaasti käskemään Idiotia ennen estettä. Nyt ori selvitti esteen, ja ratsukko hyppäsi vielä kerran sellaisenaan esteen ennen kuin este muutettiin nousuokseriksi nostamalla takaesteen 100 senttimetriin. Siirsin samalla esteitä hieman lähemmäksi toisiaan. Ensimmäisellä hypyllä toistui sama ongelma kuin aikaisemmin: oriilla oli liian vähän vauhtia esteelle tultaessa, jolloin se pudotti takajaloillaan takimmaisen esteen ylimmän puomin. Toisella yrittämällä kerättiin enemmän vauhtia, ja tällä kertaa Idiot selvitti esteen juuri ja juuri. Ratsukko hyppäsi esteen vielä kerran, minkä jälkeen annoin ratsukon suorittaa vapaasti loppuverryttelyn. Estevalmennus Ratsastaja ja Eksä saapuivat kentälle, jolle olin jo roudannut puomeja ja tolppia. Eksä huomasi puomit ja ymmärsi välittömästi, mitä oli tiedossa. Heti kun ratsastaja pääsi selkään, ori oli jo malttamattomasti lähdössä liikkeelle, joten pitelin oriita ohjista ratsastajan lyhentäessä jalustimia. Koska oli ilmiselvää, että oriilla tulisi olemaan vauhti päällä treenissä, pyysin ratsastajaa keskittymään alkuverryttelyssä asettelemaan oriita sekä tekemään ympyröitä. Valmennuksessa keskityimme vauhdin hillitsemiseen ja tarkkuuteen. Kun ratsukko oli hypännyt pari pystyestettä ravissa sekä laukassa – Eksän aina kiihdyttäessä vauhtia huimasti kolme-neljä askelta ennen estettä – rakensin kaksi 100cm pystyestettä vinottain vierekkäin. Ideana oli ensin tehdä laukassa ympyrä myötäpäivään, lähestyttiin ja hypättiin punapuominen este, minkä jälkeen tehtiin ympyrä vastapäivään ja hypättiin vihreäpuominen este. Käytin esteissä tarkoituksella hieman lyhyempiä puomeja, jotta ratsukon pitäisi huolella tähdätä esteelle. Eksällä oli tietenkin vauhti päällä: ori rynnisti ensimmäiselle esteelle vauhdilla eikä seuraavasta ympyrästä tullut kovin ympyränmuotoista. Laukanvaihto sen sijaan oriilta sujui moitteetta. Otettiin uusi yritys, ja tällä kertaa kehotin ratsastajaa tekemään enemmän puolipidätteitä. Vauhtia yhä riitti, mutta tällä kertaa ympyrät olivat ympyröitä. Äimistyttävää kyllä, ori osasi huolella valita ponnistuspaikan esteille ryntäämisestä huolimatta sekä hyppäsi juurikin esteiden keskeltä. Vaihdoimme hyppysuuntaa, ja siirsin hieman esteitä ja nostin punapuomista estettä kymmenellä sentillä. Tällä kertaa oriin etujalka kolahti ylimpään puomiin, mutta puomi pysyi paikoillaan heilumisesta huolimatta. Viimeisimmällä yrityksellä ori hidasti vauhtiaan, kun ympyröitä pienennettiin, jolloin oriin oli pakko lyhentää askeltaan ja vauhtiaan. Harjoittelimme vielä sarjaa, joissa ongelmaksi muodostuivat jälleen vauhti ja pitkät laukka-askeleet, mutta ratsastajan rauhallisuus ja sinnikkyys saivat Eksän kuuntelemaan. Kokeiltiin aivan lopuksi 7 esteen rataa, jossa ensimmäiset neljä estettä sujuivat todella hyvin, mutta kaksoissarjalle Eksä alkoi ryntäillä ja loppurata meni vauhdilla. Viimeiset kolme estettä otettiinkin uudemman kerran, ja tällä kertaa vauhti pysyi tasaisena. Ratsukko sai itse suorittaa loppuverryttelyn. Estevalmennus Valmennuksen ideana oli keskittyä tarkkuuteen ja etenkin esteelle lähestymiseen. Koska ratsastaja oli kertonut minulle Virkun kuumumisesta esteillä, kehotin heti alkuverryttelyssä tekemään orilla avotaivutuksia ennen kuin ratsukko aloitti ravi- ja laukkapuomien menemisen. Puomit sujuivat ongelmitta, mutta kun ryhdyttiin hyppäämään ensimmäistä pystyestettä, Virkku oli heti lentoon lähdössä ja tykitti esteelle. Ohjeistin ratsastajaa pitämään pohkeet lähellä kylkiä ja tekemään isoja ympyrällä ja esteelle lähestyttäessä. Pystyesteen jälkeen siirryttiin hyppäämään 70 cm okseria suoralla lähestymisellä. Virkku kaahotti esteelle ratsastajan puolipidätteistä välittämättä, mutta hyppäsi esteen puhtaasti. Jotenkin ratsastaja sai aina suhteutettua oriin askeleet oikein lähestymisessä ja oikea ponnistuspaikka löytyi. Kun pyysin ratsastajaa hyppäämään toista samankorkuista okseria lähestymällä vasemmassa kierroksessa kaarteesta, alkoivat puomit tippua. Parin pudottamisen jälkeen puolipidätteet alkoivat vihdoin mennä läpi, ja ratsukko suoritti okserin puhtaasti. Samaa okseria harjoiteltiin vielä oikeassa kierroksessa, minkä jälkeen ratsukko sai hypätä mutkittelevaa viiden esteen rataa. Radalla oli kolme peruspystyestettä sekä kaksi okseria. Kaksoissarja tuotti ongelmia, koska Virkku tuli pystyesteelle vauhdilla ja yritti selvitä okserista yhdellä laukka-askeleella esteiden välissä. Loppuvalmennus menikin hakiessa puhdasta ja tasapainoista suoritusta radalta. Ratsastaja joutuikin tekemään paljon töitä saadakseen avut läpi kovakalloisen oriin kanssa, mutta ehdottomana plussana oli ratsastajan rentous ja hypyissä mukana pysyminen vauhdista huolimatta. Estevalmennus Ratsukko suoritti jo alkuverryttelyä, kun saavuin kentälle. Voikko ori ravasi rauhallisesti ja tasapainoisesti kentällä, mutta kun aloin kasata esteitä kentälle, jokin selvästi muuttui oriin silmissä. Kun verryttelyn jälkeen aloitettiin hyppääminen matalalla 60 cm ristikolla, muuttui Harmon ravi loikkimiseksi. Ratsastaja pysyi kuitenkin rauhallisena, selvästi tottuneena tällaiseen vuoristorataan, ja pysyi hyvin mukana selässä. Lähestyminen oli kuitenkin vino kuin mikä, hyppy oli kaukana kauniista eikä ponnistuskaan ollut kohdillaan. Este otettiin uudelleen, tällä kertaa pyysin ratsastajaa pitämään pohkeet lähempänä kylkiä ja käskemään Harmoa eteenpäin, kun se alkaisi loikkia. Sitä matalaa ristikkoa veivattiinkin useamman hypyn verran, kunnes ori oikeasti lähestyi estettä ravissa ja suoritti esteen. Korotin estettä kerta toisensa jälkeen ja ratsukko hyppäsi sen uudelleen ja uudelleen, näillä jälkimmäisillä kerroilla este lähestyminen tapahtui laukassa. Ponnistuspaikan suhteen oli ongelmia, minkä lisäksi Harmo kiemurteli herkästi estettä lähestyttäessä, jolloin hyppy ei osunut keskelle estettä. Kun ristikko meni täysin onnistuneesti, siirryttiin kolmoissarjan hyppäämiseen: ensimmäinen este oli 80 cm korkea ristikko ja kaksi muuta 70 cm korkeita pystyesteitä. Tarkoitus oli mennä esteiden välit kahdella laukka-askeleella, mutta ensimmäisellä yrittämällä Harmo alkoi loikkia niin, että yritti selvitä välit yhdellä laukka-askeleella. Tuloksena oli yläpuomien tippuminen 2. ja 3. esteestä, minkä lisäksi suoritettuaan sarjan Harmo veti sellaiset pukit, että ratsastaja tipahti kyydistä. Ori antoi suosiolla heti itsensä kiinni eikä ratsastajallekaan käynyt kuinkaan, joten sarja otettiin uudelleen sen jälkeen, kun Harmoa oli hetken aikaa ratsastettu ympyrällä. Heti toisella kerralla meni jo paljon paremmin, mutta kolmannella esteellä tuli jälleen pudotus, kun ponnistus ei ollut kohdillaan. Kolmoissarjaa harjoiteltiin ahkerasti kumpaankin suuntaan, ja lopputunnista hypättiin vielä 100 cm pystyestettä, mikä sujui jo kaikin puolin paljon paremmin ratsukolta. Kouluvalmennus Ratsastaja ja Kilju saapuivat kentälle, ja kiinnitin heti huomiota mustaan ja ylvääseen oriiseen. ”Tässäpä mukavan näköinen ori”, ihailin mielessäni, mutta ratsastaja ilmoitti välittömästi oriin olevan kaikista hankalimmasta päästä. Totesin ok, aloitetaan alkuverryttely käynnillä ja rennosti ravailemalla. Jo ensi askelista paljastuikin, ettei Kiljua kiinnostanut reippaasti asteleminen ollenkaan – ori liikkui hyvin tahmeasti ja kiireettömästi eteenpäin. Valmennuksen alkupuoli menikin Kiljun herättelyssä ja taivuttelemisessa, koska ori ei halunnut millään kuunnella pohjetta ja pysähteli jatkuvasti, jopa suoraan ravista. ”Ainakin se osaa pysähtyä tasapainoisesti tasajaloin”, tuumin, pitäähän helppo A:n ohjelmassa osata pysähtyä. Kun vihdoin Kilju alkoi suostua kulkemaan eteenpäin, aloitettiin siirtymisten harjoittelu. Kenttä rajattiin niin, että käytettiin vain puolta kentästä. Ensin aloitettiin lisätyllä käynnillä uralla, josta piti päätykulmassa siirtyä keskiraviin, tehdä pääty-ympyrä ja uralle palattua siirtyä takaisin lisättyyn käyntiin. Siirtymä lisätystä käynnistä keskiraviin oli hyvä, mutta pääty-ympyrällä oriin takapää puski ulos. Lisäksi keskiravista siirtyminen lisättyyn käyntiin ei onnistunut, vaan Kiljun käynti oli kaukana lisätystä. Ohjeistin ratsastajaa pitämään pohkeella takapään aisoissa ympyrällä ja antamaan selvemmin puolipidätteen keskiravista lisättyyn käyntiin siirryttäessä. Ohjia myös pitää antaa enemmän käynnissä. Tätä sitten veivattiinkin pidemmän aikaa myötä- ja vastapäivään, koska Kilju tuumasi, ettei tällainen säätäminen sovi hänen arvolleen. Lopulta ratsukko kuitenkin onnistui tehtävässä, vaikka ori täytyisi saada vielä rennommaksi. Lopputunnista otettiin vielä käynnistä laukannostoja kulmista ja keskityttiin keskilaukkaan. Askel olisi saanut olla matkaavoittavampi, mutta siirtymät itsessään olivat hyviä ja napakoita. Kouluvalmennus Valmennukseen otettiin mukaan raippa tehosteeksi, kun olin kuullut ratsastajalta ruunan kuuroudesta avuille. Jo heti alkuverryttelyssä keskityttiin siihen, että pohkeeseen pitää vastata heti eikä viidestoista päivä. ”Jos Petkele ei vastaa pohkeeseen heti, ei jäädä puristamaan tai paukuttamaan. Anna heti näpäytys raipalla pohkeen taakse”, ohjeistin ratsastajaa. Petkele ei näyttänyt kovin riemastuneelta saatuaan raipasta hännän heilautuksesta ja korvien luimistamisesta päätellen, mutta alkuvalmennuksen jämäkkyyden jälkeen ruuna alkoi selvästi vastata apuihin. Vauhti ei tosin päätä huimannut. Ratsukon kanssa keskityttiin siirtymisten vaihteluihin valmennuksen alkupuoliskolla. Tehtiin nopeita siirtymisiä harjoitusravista keskikäyntiin, josta siirryttiin jo parin askeleen jälkeen takaisin harjoitusraviin. Tämän lisäksi tehtiin voltteja. Petkele oli aluksi hidas siirtymisissä, mutta heti kun ruuna alkoi vastata nopeammin apuihin, kiitettiin ja aloitettiin laukannostojen harjoittelu samalla nopean siirtymisen periaatteella. Loppupuoliskolla keskityttiin enemmän teiden ratsastamiseen sekä hevosen valmistelua tuleviin tehtäviin. Teiden ratsastamisessa ei ollut ongelmia: Petkele taipui hyvin ja oli suora suoraan ratsastettaessa. Suurin ongelma oli vauhdin puute eikä Petkele näyttänyt kovin eloisalta, vaikka apuihin vastasikin lopputunnista nopeasti ja raipan sai heittää pois. Estevalmennus Ratsastaja ja Atte saapuivat kentälle ja aloittivat alkuverryttelyt. Ratsastaja ilmoitti oriin olevan vauhdikas esteillä, joten pyysin aluksi ratsastajaa tekemään pääty-ympyröitä ravissa ja asettelemaan Attea, jotta ori alusta asti kuuntelisi mahdollisimman hyvin ratsastajaa. Tämän jälkeen otettiin vielä laukkaympyrät kumpaankin suuntaan, minkä jälkeen siirryttiin itse treeniin. Ensin hypättiin yhtä 60 cm pystyestettä niin, että ratsukko teki ravissa ympyrän ennen estettä, minkä jälkeen vasta lähestyttiin estettä ja hypättiin. Ensimmäisellä kerralla Atte yritti työntyä ympyrältä estettä kohti eikä ympyrästä tullut kovin onnistunutta, mutta lähestyminen ja hyppy itsessään olivat rauhallisia. Kehotin ratsastajaa pitämään pohkeet tiukemmin kyljissä. Toisella yrityksellä ori pysyi ympyrällä ja hyppäsi hyvin esteen. Sama toistettiin vielä laukassa, minkä jälkeen siirryttiin hyppäämään kahden esteen sarjaa: ensimmäinen oli 80 cm pystyeste ja toinen 70cm pystyeste. Esteiden väliin mahtui kaksi laukka-askelta. Atte tuntui innostuvan nähdessään kaksi estettä. Ensimmäisellä yrityksellä oriilla oli liikaa vauhtia, minkä takia ori otti vain yhden laukka-askeleen esteiden välissä ja ponnisti liian kaukaa, jolloin etujalat pudottivat ylimmän puomin. Oriita rauhoiteltiin hetki ympyrällä, minkä jälkeen oli uusi yritys, mikä jo sujui paremmin, vaikka vauhtia yhä riitti. Lopuksi hypättiin vielä yhden 60 cm ja kahden 70 cm pystyesteen sarjaa, joissa ongelmia tuotti viimeisen esteen selvittäminen puhtaasti. Ratsukko sai suorittaa loppuverryttelyn vapaasti. Valmennus koulu helppo a Rosa oli rennonoloinen tullessaan maneesiin ja alkuverryttelyt sujuivat rauhallisissa merkeissä – ehkä liiankin rauhallisissa, sillä Rosa vaati enemmän herättelyä. Lopulta tamma heräsi ja alkoi kuunnella ratsastajaa, minkä jälkeen aloitettiin itse treenit. Aluksi pyysin ratsastajaa pääty-ympyrällä taivuttelemaan tammaa käynnissä ja ravissa. Kehotin ratsastajaa ratsastamaan tammaa enemmän istunnallaan ravissa, kun muoto tuntui hajoavan. Tämän jälkeen siirryttiin takaisin käyntiin ja vaihdettiin suuntaa ympyrällä. Seuraavaksi otettiin käynnin lisäyksiä, mitkä sujuivat niin hyvin, että siirryttiin uralle harjoittelemaan lisättyä ravia pitkillä sivuilla. Rosan askelista puuttui lennokkuus, ja pyysin ratsastajaa ensin lyhyillä sivuilla antamaan enemmän painetta tammaan pohkeilla ja pidätteillä ja päästämään sen sitten pitkällä sivulla. Lisätty ravi alkoi löytyä, mutta tämän kanssa pitää vielä treenata lisää. Sen jälkeen ratsukon kanssa työskenneltiin pääty-ympyrällä laukannostojen kanssa ja pyrittiin saamaan laukka nousemaan mahdollisimman pienillä avuilla. Oikeassa kierroksessa tamma nosti hyvin nätisti laukan pienillä avuilla, mutta vasemmassa kierroksessa tamma tarvitsi suuremmat avut. Lopputunnista tamma alkoi alahuulellaan leikkiä kuolaimella eikä tuntunut enää niin rennolta kuin alkutunnista. Annoin ratsukon suorittaa itsenäisesti loppuverryttelyn. Valmennus koulu helppo b Ratsukko suoritti itsenäisesti alkuverryttelyn, minkä jälkeen otettiin ravissa temponlisäyksiä ennen kuin siirryttäisiin päivän pääaiheisiin. Aluksi tamma lisäsi vauhtia vähän haluttomasti, mutta kun raippa otettiin avuksi, tammasta alkoikin löytyä vauhtia. Kun nämä onnistuivat, otettiin käyttöön vain puoli maneesia ja tammaa taivuteltiin ja asetettiin sisään ja ulos. Sitten ryhdyttiin harjoittelemaan pohkeenväistöä käynnissä. Ensin väistettiin pari askelta uran sisäpuolelle, sitten takaisin uralle. Kun nämä sujuivat moitteetta, lisättiin väistön kestoa. Kulmista pohkeenväistö keskihalkaisijalle saakka, pari askelta suoraan eteenpäin ja paluu uralle. Pohkeenväistössä Kiiran lapa työntyi ulospäin, ja pyysin ratsastajaa siirtämään hieman ulkopohjetta eteenpäin ja pitämään ulko-ohjalla vastaan. Lopulta pohkeenväistöt sujuivat paremmin. Suunnanvaihdon jälkeen siirryttiin takaisin käyttämään koko maneesia, ja harjoiteltiin siirtymisiä harjoitusravista laukkaan ja takaisin. Tätä harjoiteltiin kummassakin kierroksessa. Nämä sujuivat tammalta hyvin, vaikkakin se vastasi hieman liian hitaasti apuihin, ja pyysin ratsastajaa valmistelemaan tammaa enemmän ennen siirtymisiä. Viimeisenä harjoiteltiin volttikahdeksikkoja ja kiemurauria, jotka sujuivat hyvin. Koulu helppo a Mari ja ratsastaja saapuivat maneesiin. Ulkona oli kovin tuulinen sää, mikä ilmeisesti vaikutti Mariin – tamma vaikutti levottomalta ja kuulosteli korvillaan ulkoa kuuluvia ääniä. Alkuverryttely sujui kuitenkin ongelmitta, vaikka tammaa joutui herättelemään urakalla. Itse treeni aloitettiin taivutuksilla, minkä takia pyysin ratsukon pääty-ympyrälle. Ensin taivuteltiin käynnissä, sitten ravissa. Taivuttelut sujuivat Marilta ongelmitta, ja tamma vaikutti keskittyvän täysin työskentelyyn. Taivuttelujen jälkeen ratsukko palasi kokouralle, ja siirryttiin harjoittelemaan temponvaihteluita ravissa. Pitkällä sivulla tehtiin ravin lisäys ja lyhyillä sivuilla mentiin harjoitusravia. Lisäykset sujuivat ongelmitta, ja Mari kuunteli ratsastajaa hyvin siihen saakka, kunnes ulkoa kuului äänekäs rysähdys. Mari säikähti ja loikkasi sivulle, mutta ei lähtenyt rynnimään. Sen jälkeen tamma oli hermostuneempi lopputunnin ajan. Kun harjoiteltiin laukannostoja käynnistä, Mari ei keskittynyt ratsastajan apuihin, jolloin tammaa jouduttiin uudelleen herättelemään eteenpäin ratsastamalla. Sitten yritettiin uudelleen laukannostoja. Nyt tamma nosti heti laukan avuista, minkä jälkeen yritettiin nostaa uudelleen laukkaa pienemmillä avuilla. Laukannostoon vaadittiin kuitenkin kaksi yritystä. Otettiin vielä toiseen suuntaan laukannostot, minkä jälkeen lopetin tunnin ja annoin ratsukon itse suorittaa loppuverryttelyn. Este 60cm Selja oli pirteä saapuessaan maneesiin, ja tamma innostui vielä enemmän huomatessaan estetolpat maneesin toisessa päädyssä. Alkuverryttelyssä tamma intoutui ryntäilemään, minkä takia pyysin ratsastajan ratsastamaan sitä ympyrällä ja tekemään pidätteitä sekä pysähdyksiä. Selja ei tästä ilahtunut, vaan heitti pari vastalausepukkia. Lopulta tamma kuitenkin vaikutti sen verran rauhalliselta, että voitiin siirtyä uralle ravailemaan sekä nostamaan laukat. Laukannostoissa tamma yritti ryöstää, mutta antoi nopeasti periksi ratsastajalle. Sen jälkeen siirryimme itse esteisiin. Aluksi hypättiin pientä, 40cm pystyestettä niin, että ensin tehtiin ympyrä ravissa, minkä jälkeen vasta ohjattiin esteelle. Ympyrällä Selja oli rauhallinen, mutta kun tamma ohjattiin esteelle, se kiihdytti ennen estettä ja hyppäsi vauhdilla esteen, jolloin ratsastaja ei pysynyt hypyssä mukana. Neuvoin ratsastajaa antamaan tammalle enemmän pidätteitä, ja este otettiin uudelleen. Jälleen esteelle ohjattaessa Selja kiihdytti hieman, mutta tällä kertaa lähestyminen oli kuitenkin hallittua ja ratsastaja pysyi hypyssä mukana. Korotin estettä 50 senttimetriin, minkä Selja ylitti mallikkaasti, vaikka yhä askel kiihtyi ennen estettä. Nostin esteen vielä 60 senttimetriin ja muutin samalla esteen ristikoksi. Pyysin ratsastajaa nostamaan tammalla laukan uralla ja tekemään ison ympyrän ennen estettä. Laukannostossa Selja lähti rynnimään, minkä takia tammalla laukattiin useampi kierros ympyrällä ennen estettä pidätteitä tehden. Esteen Selja hyppäsi moitteetta. Ristikkoa hypättiin useamman kerran, ja kerta kerralta Selja pysyi rauhallisempana laukannostossa ja lähestymisessä. Muutin esteen pystyesteeksi. Lähestyminen sujui nyt hienosti, mutta esteellä Selja ponnisti liian kaukaa ja kolautti takakaviollaan puomia, mutta puomi ei tippunut. Este otettiin uudelleen, ja tällä kertaa hyppy sujui moitteetta. Loppuverryttelyssä ravailtiin ja tehtiin ympyröitä, ja Selja vaikutti paljon rauhallisemmalta kuin mitä se oli alkutunnista. Kenttävalmennus Ennen kuin lähdettiin hyppäämään kenttäesteitä, Ankka sai verrytellä kunnolla ravissa ja laukassa sekä hypätä pari kertaa 60cm rataestettä. Ankka vaikutti rauhalliselta ja kuuliaiselta eikä estä tuottanut sille ongelmille, joten siirryttiin kenttäesteiden puolelle. Aloitimme hyppäämällä tukkia laukassa. Kun tamma huomasi, mikä oli homman nimi, se silminnähden innostui. Ensimmäistä kertaa tukille lähestyttäessä Ankka kiihdytti vauhdilla esteelle ja viiletti vauhdilla esteen yli, minkä jälkeen se jatkoi kiitolaukalla. Ratsastaja pysyi kuitenkin mukana ja sai hidastettua tamman. Tämän jälkeen pyysin ratsastajaa ratsastamaan ympyrän laukassa ennen estettä ja antamaan aktiivisesti pidätteitä. Toisella kertaa tukki meni paremmin, vaikka Ankka yhä kiihdytti ennen estettä ja eteni vauhdilla esteen jälkeen. Tukki otettiin vielä pari kertaa, ennen kuin siirryttiin matalan banketin hyppäämiseen. Ankka suoriutui banketista moitteettomasti eikä rynninyt ollenkaan sille, vaan vaikutti itse asiassa hyvin keskittyneeltä. Sen takia siirryimme hyppäämään tarkkuusestettä, joka oli kapea ja värikäs, talonnäköinen este. Ankka jo kaukaa tuijotti estettä ihmeissään, ja kun lähestyttiin ravissa estettä, se teki väistöliikkeen juuri ennen estettä. Otettiin uusi lähestyminen, jolloin Ankka alkoi hidastella ennen estettä ja melkein pysähtyi ennen estettä, mutta hyppäsikin sitten esteen yli melkein paikoiltaan. Kolmannella yrittämällä tamma meni esteen kuin vanha tekijä, ja neljännellä kerralla este lähestyttiin laukassa, millä kerralla Ankka myös suoritti esteen ongelmitta. Valmennuksen lopuksi käytiin vielä matalassa, tummassa vedessä, jonne mentiin loivalta rannalta. Aluksi tamma ei olisi halunnut mennä veteen ja jarrutteli, mutta lopulta se kiemurrellen suostui astelemaan veteen ja laukkaamaan. Ratsukko suoritti itse loppuverryttelyn. Ori NIMI on kyvykäs nuorukainen, jolla itsepäisyyttä riittäisi muillekin. Ori haluaa tehdä asiat omalla tavallaan eikä millään suostuisi taipumaan ihmisen tahtoon. Tarhasta haettaessa NIMI kiitää tarhan toiseen päähän eikä halua lähteä sisälle, mutta se kyllästyy pian leikkiin ja antaa itsensä kiinni. Ratsastaessa NIMI voi yllättäen päättää, että ehei, tänään ei mennä esteiden yli rauhallisessa tahdissa vaan rakettivauhdilla, mutta kun ratsastaja pitää pintansa, menettää NIMI mielenkiinnon tappelemiseen ja ryhtyy tottelemaan ratsastajaa. Ori on ruoka-aikaan varmasti kotona, sillä se on perso ruualle. Sen kyllä huomaa: NIMI kolkuttaa karsinanovea ja kuopii sekä hörisee oikein orimaisesti ruokakärryjen lähestyessä karsinaa. Hoitaessa ori on mukava ja seisoskelee rauhassa koko hoitotoimenpiteen aikana. Kuolaimet se suorastaan hamuaa suuhunsa ennen kuin hoitaja on edes ehtinyt tarjota niitä. Sen silmistä näkee, kuinka innoissaan se on tietäessään pääsevänsä töihin. Satulavyötä kiristettäessä NIMI kylläkin luimii ja näykkii ilmaa, mutta se ei ole koskaan purrut ketään – vaikka hurjalta se näyttää tuolloin. Kengittäminen sujuu oriin kanssa ongelmitta, ja se pitää itse jalkaansa ylhäällä eikä nojaile kengittäjään. Tosin jos joku kokemattomampi kengittäjä on harjoittelemassa, NIMI kyllästyy odotteluun ja alkaa keljuilla repimällä jalkaa koko ajan käsistä. Eläinlääkärille NIMI näyttää aina samaa tympääntynyttä naamaa, mutta se kuitenkin tulee toimeen eläinlääkärin kanssa ja antaa tehdä oikeastaan kaiken mahdollisen. NIMI on ahkera työntekijä itsepäisyydestään huolimatta ja antaa ratsastettaessa kaikkensa. Esteillä sillä on tapana innostua, mutta oriin saa kuriin rauhallisella ratsastamisella. NIMELLÄ on hyvä ponnistuskapasiteetti, mutta se vaatii tarkkaa ratsastamista, jotta se ponnistaa oikeasta kohtaa. Kouluratsastuksessa ori on hieman laiskempi ja vaatii eteenpäin ratsastamista. Koulukiemuroita tehdessä se toisinaan päättää, että tänään tehdään minun tavallani, jolloin sitä joutuu muistuttamaan, kuka tiet päättää. Maastossa NIMI haluaisi päästellä täysillä ja nauttii lenkeistä. Tamma NIMI on kiukkuinen tamma, joka tuon tuosta esittelee hampaitaan ja vetää korvat luimuun. Vähänkin vieraampia ihmisiä tamma näykkii, mutta minuun se ei enää hampaillaan koske vaan tyytyy ainoastaan luimimaan. Kun NIMEÄ mennään hakemaan karsinasta, tamma kääntää takapuolensa karsinanovea kohti ja tarkkailee tulijaa. Vaikka tamma näyttääkin siltä, että se saattaisi potkaista päin näköä, tamma hyvin harvoin potkaisee. Koskaan ei voi kuitenkaan tietää, onko se tämä päivä, jolloin tamma päättää laukaista. Kunhan sen takapuolen ohitse pääsee karsinaan, NIMI antaa ongelmitta kiinni vaikka korvat ovatkin luimussa. Hoitaessa NIMI tarkkailee hoitajan liikkeitä ja muistaa aina välillä uhitella takajalkaa ilmaan nostamalla. Mahan alta harjaamisesta NIMI ei tykkää ja heilutteleekin päätään protestiksi sekä näykkii ilmaa. Muuten NIMI ei vihoittele harjattaessa vaan enemmänkin nauttii siitä. Etenkin sä’än kohdalta rapsutettaessa tamman kiukkuisuus muuttuu nopeasti tyytyväisyydeksi, minkä takia sä’än kohdalta tarpeeksi rapsutettaessa tamma helpommin ystävystyy vieraiden ihmisten kanssa. Tosin ystävällisyys tämän kiukkupukin tapauksessa tarkoittaa sitä, että NIMI ei heti tilaisuuden tullen ole näykkimässä. Etujalkoja kengittäessä NIMELLÄ on tapana turvallaan pukkia tuttua kengittäjää, mutta vieraampaa kengittäjää se saattaa takapuolesta kevyesti näykkiäkin. Hampaita raspattaessa NIMI on todella hankala ja se pitääkin toisinaan rauhoittaa toimenpiteen ajaksi. Yllättävää kyllä, NIMI on helppo ratsastettava eikä se silloin kiukkuile ollenkaan. Tamma auliisti tekee sen, mitä siltä pyydetään, mutta ei suinkaan ole automaatti, koska se vaatii oikeat avut ratsastajalta. Ratsastaessa NIMI kuuntelee tarkkaavaisesti ratsastajaa, mutta tämä korostuu etenkin kouluratsastuksessa: tamma tottelee kevyitäkin apuja nopeasti ja rennon rauhallisesti. Jos NIMEN kanssa liian pitkää toistaa samaa asiaa, tamman keskittyminen alkaa kuitenkin rakoilla eikä se enää niin nopeasti vastaa apuihin. Esteillä NIMI hieman innostuu, mutta kun sitä toppuuttelee, tamma pysyy hyvin käsissä ja ylittää esteet kevyesti. Sitä ei tarvitse esteillä ollenkaan käskeä. Maastoesteillä NIMI on rataesteitä rauhallisempi. Muutenkin NIMI on maastossa todellinen villipytty, joka ei turhia säiky. Päiväkirjamerkintä (joku vanha palkka) Tarhassa kajahti hirnahdus, kun saavuin riimunnarun kanssa tarhan portille. En ehtinyt edes kutsua oripoikaa nimeltä, kun se jo ravasi portille tehden pari pukkia matkan varrella. Riku kulki herrasmiesmäisesti vierellä talliin, mitä nyt vastasi pari kertaa muiden tallitovereidensa hirnuntaan - eihän kavereita voinut olla huomioimatta. Sidoin oripojan käytävälle kiinni ja harjasin reippain vedoin pojan kauttaaltaan ja puhdistin kaviot, ennen kuin kipaisin hakemaan varustehuoneesta satulan. Riku töllisteli silmät suurina satulaa kantaessani sitä sen luokse, mutta päästi sitten tuhahduksen huomatessaan kyseessä olevan tuttu kapistus eikä näyttänyt enää kiinnostuneelta. Laskin varovasti satulan oriin selkään, mikä aiheutti oriin koko kropan jäykistymisen, mutta hetken päästä Riku rentoutui. Otin satulan pois selästä ja laitoin sen uudelleen. Toistin tämän pari kertaa, ennen kuin lisäsin satulaan kiinni satulavyön ja aloin laittaa vyötä kiinni. En laittanut satulavyötä edes tiukasti kiinni, mutta Riku protestoi toimenpidettä heilauttamalla suuttuneesti päätään ja polkaisemalla tallikäytävää etujalallaan. Odotin hetken aikaa, mutta koska poika ei enempää osoittanut mieltään ja näytti unohtavan satulan täysin satulavyön kiinnittämisen jälkeen, irrotin Rikun ja lähdin taluttelemaan sitä tallipihalle. Hetken aikaa ympyrää pyörittyämme palasin takaisin sisälle riisumaan satulan. Poika oli hienosti käyttäytynyt satulan kanssa alun moittimisen jälkeen, joten kenties pian ihmistä päästään kokeilemaan sen selkään. Koska kello näytti olevan paljon ja iltatallin aika olisi pian, en vienyt oriita enää ulos vaan laitoin sen omaan karsinaansa. Riku oli ilmeisesti odottanut pääsevänsä vielä ulos, koska se katsoi minua syyttävästi sulkiessani karsinnan oven. Luonne (joku vanha palkka) NIMI on älykäs ja lempeä neitokainen, joka nauttii ihmisten huijaamisesta eikä ole niin rehellinen tai miellyttämishaluinen hevonen. Maasta käsin tammaa on helppo käsitellä eikä tamma juonittele ollenkaan, mutta selästä käsin käsitellessä tamma usein alkaa huijata eikä tee niin täyssydämisesti töitä. Sen kanssa on helppo tulla toimeen, kunhan antaa sille anteeksi sen huijariluonteen ja jaksaa kärsivällisesti patistella sitä työskentelemään, sillä NIMEN suuri lempeys ja luottavaisuus kompensoivat sen lepsua suhtautumista ratsastukseen. Muiden hevosten kanssa tamma tulee toimeen ja alistuu ennemmin kuin pompottelee muita. Vieraita hevosia kohtaan tamma on hieman epäluuloinen, etenkin vieraassa paikassa, mutta NIMI tutustuu nopeasti uusiin tuttavuuksiin. Hoitaessa neiti on ystävällinen ja kärsivällinen eikä pane pahakseen pidempiä hoitosessioita saatikka erikoisia hoitotoimenpiteitä. Tamman jalat saa vaikka vuorata lämpöpinteleillä, mutta NIMI vaan seisoo tyynesti aloillaan ja antaa hoitajan tehdä työtään. Käytävällä ja pesupaikalla NIMI toljottaa silmät suurina tallikäytävän tapahtumia, mutta muuten se käyttäytyy samoin kuin karsinassa hoidettaessa. Pesulla se hiukan nyrpistelee happamasti ja nostelee takajalkojaan, mutta neidin takaa voi huoletta kiertää pesunkin aikana. Läpimäräksi kastuminen vain ei ole NIMEN mieleen. Satuloitaessa NIMI pullistelee aluksi, mutta pienen napautuksen jälkeen tamma luimistellen antaa periksi, ainakin hetkeksi. Tamma on herkkä ratsastaessa ja osoittaa takapäätään heittelemällä mieltään, jos ratsastaja ei tarpeeksi kevyesti anna apuja. Muutenkin NIMI rankaisee hyvin pienestä rikkeestä ratsastajaa eikä ole yhtään vieraskorea - vieraat saavat kokea tamman ärsyyntyneisyyden, jos eivät osaa tarpeeksi hyvin ratsastaa. Kun ratsastaja on NIMEN kanssa balanssissa, on neiti rauhallinen ja kuuliainen, ainakin siihen pisteeseen saakka, kunnes tamman keskittyminen herpaantuu eikä sitä enää kiinnosta touhu. Sen kanssa todellakin joutuu tekemään töitä saadakseen NIMEN keskittymään työhön ja tekemään kunnolla töitä ilman lepsuilua. Sulavien liikkeiden ansiosta NIMELTÄ luonnistuu hyvin hieman vaativammatkin koululiikkeet, mutta epärehellisyyden takia vaativa kouluratsastus tuottaa vaikeuksia - etenkin avo- ja sulkutaivutuksissa tamma ei halua taipua tarpeeksi ja hangoittelee pohjetta vastaan. Esteillä NIMI jopa innostuu ja kiirehtii liikaa, jolloin sitä joutuu toppuuttelemaan. Maastossa tamma on säpsy eikä ollenkaan niin rento kuin kentällä ja maneesissa. Sukuselvitys i. Twinky Bermuda on ylväs mustankimo ori, jonka säkäkorkeus on 121 cm. Ori on luonteikas tapaus, joka kilparadoilla kuumuu reippaasti. Kuumumisesta huolimatta ori kipusi aina G1-tasolle saakka ja voitti neljä kertaa G1-tasolla. Viiden vuoden pituisen laukkauran jälkeen Twinky Bermuda siirtyi kisaamaan 70 cm rataesteitä, josta menestystä ei paljoa tullut. Siitoksessa ori on jättänyt paljon jälkeläisiä. ii. Sultan II oli hyväluontoinen ruunikonkimo, joka oli sä'ältään 120 cm korkea. Laukkaradoilla ori kilpaili kuusi vuotta G2-tasolle saakka, minkä jälkeen se kilpaili rataesteitä 70 cm ja koulua helppo C tasolla. Ori kantakirjattiin II-palkinnolla. Siitoksessa oriilta jäi seitsemän ikäluokkaa. iii. Synod Tegan oli voitokas laukkaratsu, joka nousi nopeasti G1-tasolle ja voitti useamman suurkilpailun. 118 cm korkeaa, rautiaankimoa oriita kutsuttiin "Harmaaksi Komeetaksi". Laukkauran jälkeen ori siirtyi suoraan siitokseen eikä sillä kilpailtu muissa lajeissa. Sisukas ja tempperamenttinen ori oli suosittu tammanomistajien keskuudessa ja jätti isoja ikäluokkia. iie. Madix toimi melkein koko ikänsä pienen ratsastuskoulussa opetushevosena. Ruunikko tamma oli lasten suosikki, koska se oli hyväluontoinen ja toimiva sekä 117 cm säkäkorkeudeltaan sopiva. Tamma syntyi siittolassa, ja siitä oli tarkoitus tulla monitoimikilparatsu emänsä tavoin. Loukkaantuminen tarhassa 2-vuotiaana muutti kuitenkin suunnitelmat. ie. Wek Cocoamo oli helposti kuumuva, 120 cm korkea tamma, joka kilpaili koulua helppo B tasolla ja rataesteitä 80 cm. Musta tamma ei koulussa menestynyt, koska kuumui helposti kesken kouluradan. Esteillä sen sijaan tamma menestyi sijoitusprosentin ollessa 68. Tamma kantakirjattiin II-palkinnolla. Varsoja tammalta jäi kuusi. iei. Moses Llwyr oli kimalteleva musta ori, jolla oli korkeutta 121 cm. Raamikas ori menestyi näyttelyissä ja se miellytti useitten tuomarien silmiä. Oriista tulikin pian Champion. Ori oli monitoimiponi, joka kilpaili ensin laukkaradoilla niin sileällä kuin risuesteidenkin puolella, josta ura jatkui este- ja kouluradoilla. Jälkeläisiä ori ei kuitenkaan paljoa saanut, koska sen tiineyttämisprosentti oli matala. iee. Wen Ianto oli rautias, 121 cm korkea kuuma tamma, joka kilpaili laukkaradoilla sileillä ja risuesteillä. Ura päättyi 8-vuotiaana, kun tamma loukkaantui pahasti kesken risuestelaukkakilpailun kompuroimalla esteellä. Sen jälkeen tamma toimi vain siitoksessa ja jätti yhdeksän varsaa. Varsoilleen tamma periytti kuumaa luonnetta mutta myös sisua. e. Zippy Flash on musta, isomerkkinen tamma, joka on suorastaan häijy tamma. 121 cm korkea tamma äksyilee tuon tuostakin ja esittelee hampaitaan hoitajalle joka päivä. Luonteikkuudesta oli kuitenkin hyötyä kilparadoilla: tamma kilpaili menestyksekkäästi sileillä aina G1-tasolle saakka. Samaan aikaan tamma kilpaili myös esteillä. Laukkauran jälkeen tamma on siirtynyt kilpailemaan 60 cm esteradoilta 80 cm esteradoille. Varsoja tammalta on jäänyt vain neljä. ei. Solar Cough oli pieni ja kevytrakenteinen, sä'ältään 113 cm korkea. Rautias ori oli rauhallinen eikä sillä ollut laukkakisoissa menestymiseen vaadittua voitontahtoa. Sen sijaan ori toimi koulussa loistavasti, ja menestyi helppo B kouluradoilla sijoitusprosentin ollessa huimat 78. Siitoksessa ori ei ollut suosittu, joten siltä ei jäänyt paljoa varsoja, vaikka oriin tiineyttämisprosentti olikin 98. eii. Aeddan oli rautiaankimo ori, joka ehti kilpailla vain kolme vuotta laukkaradoilla. 121 cm korkea ori oli arvokisavoittaja, joka ehti lyhyen uransa aikana kilpailla G3-tasolla ja voittaa neljä kertaa tasolla ennen kuin ori kuoli auto-onnettomuudessa 6-vuotiaana. Oriista jäi vain yksi ikäluokka, mutta tästä ikäluokasta useat ovat menestyneet laukkaradoilla. eie. Balch Voyles oli harrastekäytössä ollut tamma, jonka kanssa kilpailtiin vain pari kertaa helppo C luokissa ja esteillä puomiluokissa. Musta, 116 cm korkea tamma oli oikea lellikki ja rauhallisuuden perikuva. Tamma oli suvukas, joten se myytiin 18-vuotiaana siittolaan, jossa se varsoi kaksi varsaansa. ee. Lady Vankled oli yönmusta ja pieni tamma. 113 cm korkea tuittupää kilpaili valjakkoajoissa vaativalla tasolla, missä se menestyi hyvin. Tamma oli ketterä tekemään käännöksiä ja toimi hyvin kärryjen edessä, vaikka muuten se äksyili ja temppuili. Tammalla oli vaikeuksia tulla kantavaksi, minkä takia se sai vain Zippy Flashin. eei. Kimble II oli näyttävä mustankimo ori, joka oli 119 cm korkea. Nopea ja toimiva ori oli loistava parivaljakkokisoissa, minkä lisäksi sillä kilpailtiin jonkin verran koulua helppo C luokissa. Näyttelyissä ori menestyi hyvin ja se sai Champion-arvonimen. Varsoja oriista jäi monta ikäluokkaa, mutta ikäluokat jäivät pieniksi. eee. Eudav Gullam oli näppärä ruunikko tamma, jolla korkeutta oli 120 cm. Tamma kilpaili laukkaradoilla, mutta menestystä ei sieltä tullut. Koulusta ja esteistä tammalle kertyi enemmän menestystä. Tamma oli hyväluontoinen ja teki mielellään töitä, mutta kiimat sekoittivat pahasti sen pään ja vaikeuttivat kilpailemista. Varsoja tammasta jäi neljä.