Omistaminen Peitsarien omistajat Historia
Peitsarien historia
Peitsarien tulo (2003-2004)
Ensimmäiset peitsarit ilmestyivät virtuaalimaailmaan paljolti samaan aikaan kuin muut ravurit, vaikka niiden lukumäärä on alusta saakka pysynyt alhaisena. 2003-2004 peitsareita omistivat ainakin Ninitra, Loisto, Ravitalli Kivi, Calvaron Ravitalli Colonne de Feu ja TP-talli - voitaneen sanoa, että suurimmalla osalla virtuaalitalleista oli ainakin pari kappaletta peitsareita. Lähtöjä peitsareille järjestettiin yleisesti niin, että yhteen avoimeen osallistui peitsareita tasokkaista aloitteleviin eikä peitsareita eritelty niin tarkasti aikaisemman menestyksen mukaan, vaikka tosin pelkästään nopeimmillekin peitsareille joitain harvoja lähtöjä järjestettiin.
Tunnettuja kilpailevia peitsareita olivat tuolloin T&C's Futures Yankee (alle p.10,0), Thin Ice, Can I Get Fly (alle p.10,0), Wish I Could Fly (alle p.10,0), Never Bend, Nin's Nevermind (alle p.10,0), Fearow Willow, Archduchess (alle p.10,0) ja Alphabet (alle p.10,0), jotka olivat VRER-rakingin kärkipäässä yhä rankingin toiminnan loppuessa. Näistä on hankalaa nostaa ketään ylitse muiden nykyään, sillä sen aikaiset kilpailutulokset ovat suurimmaksi osaksi kadonneet vain murto-osan säilyessä näihin päiviin saakka. Harva peitsareista oli alle p.10,0-aikainen.
Peitsarien nousu (2005-2006)
Vuoden 2005 alun jälkeen peitsareiden lukumäärä pysyi tasaisen vähäisenä. Osa vanhemmista peitsariomistajista lopetti tai muuten taukoili, joten vaikka uusiakin peitsariomistajia tuli lisää, pysyi peitsarilähtöjen osallistujamäärä alle kymmenessä, mutta joskus kasaan saatiin yli kymmenen osallistujaa. Suurimmalla osalla peitsariomistajista oli vain pari peitsaria tallissaan, korkeintaan kolme. Muutos tähän tuli kuitenkin 2006, kun Icengard perusti Noble Pacer Studin. "Noble" oli peitsareiden kasvatukseen erikoistunut talli, joka olikin lajissaan ensimmäinen. Tallissa oli eniten peitsareita, mitä koskaan aikaisemmin pelkästään yhdellä omistajalla oli nähty. Lisäksi Nobleen tuotiin paljon Yhdysvalloista peitsareita suoraan siitokseen, minkä ansiosta peitsareiden lukumäärä lähti nopeaan nousuun.
Toinen sen ajan suuri peitsarikasvattaja oli Ionic, joka aloitti peitsareiden kasvattamisen jo 2005. Vuosina 2005-2006 Ioniciin syntyi noin kymmenen peitsarikasvattia. Ionic ei kuitenkaan ollut yhtä näyttävästi esille kuin Noble oli tuolloin, mutta siitä huolimatta pari Ionicin tuona aikana luomista peitsarilinjoista on säilynyt tähän päivään asti. Muun muassa tallin kasvatti Dealer Iostream on vuoden 2008 Classic Pacen voittajan Nobletten isä.
Vaikka peitsareiden lukumäärä lähti nousuun loppuvuodesta 2006, oli vuosina 2005-2006 yhtä vähän kilpailevia peitsareita kuin alkuvuosina eikä peitsareita yleensä jaoteltu tasonsa mukaisiin ryhmiin lähdöissä. Alle p.10,0-aikaisten peitsareiden lukumäärä lisääntyi suhteessa peitsarikantaan edellisvuosiin verrattuna. Tunnetuimpia kilpailevia peitsareita olivat T&C's Futures Yankee, Nin's Nevergo, Nin's Neversleep, Future Is Golden Price ja Infinite Yankee. T&C's Futures Yankee voitti vuoden 2005 rankingfinaalin, juoksi yli 40 000 veuroa sekä ennätyksen p.08,0a. Ori myös esikantakirjattiin, ja se oli todennäköisesti aikansa menestynein peitsari. Se sai vain kaksi jälkeläistä, Nin's Neversleepin ja Express Noblen, jonka yksi varsa on tänäkin päivänä hengissä ja kykenee todennäköisesti jatkamaan sukuaan.
2006 vuoden keväänä aloitti kilpauransa Denim Division, joka oli Ravirata Silwerin paras peitsari 2006 sekä valittiin samana vuonna VRER:n Ravigaalassa vuoden peitsariksi. Tamma vaikutti myös siitoksessa, josta enemmän myöhemmin tässä artikkelissa.
Peitsarit laskusuhdanteeseen (2007-2008)
Vuonna 2007 peitsarit saivat edustusta VRER:ssä, kun niille perustettiin oma suurkilpailu Classic Pace. Ensimmäisen Classic Pacen järjesti samana vuonna Icengard Noble Pacer Studissa. Kyseisen kisan voitti Napkin Noble, joka valittiin samana vuonna Vuoden peitsariksi. Vaikka peitsareille perustettiin oma suurkilpailu, oli peitsareiden tilanne huonontumassa. Classic Pacessa mukana oli vain kuusi peitsaria eikä muissakaan lähdöissä peitsareiden määrä ollut hurmaava. Monet olivat lopettaneet peitsareiden kasvatuksen eikä aktiivisesti peitsareita kasvattanut muu kuin Noble. Tämän lisäksi Fire's Arabiansissa, Blue Jay Trottersissa, Ratatalli Tempossa ja Iostreamissa syntyi pari varsaa. Peitsarit olivat menossa ulos muodista. Tästä huolimatta Noble jatkoi peitsareiden kasvatussa vielä vuonna 2008.
Peitsarien vähäinen määrä kisoissa jatkui 2008 ja tasoihin jaetut ryhmät olivat harvinaisia, mutta peitsarien taso oli noussut. Oli normaalia, että jos tallissa oli enemmän kuin yksi peitsari, oli useampi alle p.10,0-aikainen. Myös peitsareiden voittosummat olivat korkeampia - yli 40 000 veuron voittosummat eivät olleet enää kaukainen haave. Peitsarilähtöjä järjestivät jo useat ravien järjestäjät, vaikka osallistujien määrä ei ollut kannustava. Tunnetuimpia peitsareita olivat Noblette, joka voitti vuoden 2008 Classic Pacen Noblessa, Hooligan, joka valittiin Vuoden peitsariksi 2008 ja oli toinen Classic Pacessa, Shape of Siouxie, joka valittiin Ravirata Silwerin parhaaksi peitsariksi 2007 ja osallistui Classic Paceen 2007, Denim Division, Express Noble & Fordy Jazz. Toisin kuin aikaisemmin, nämä peitsarit eivät jääneet täysin unholaan vain merkinnäksi historiankirjaan, vaan niiden jälkeläiset vaikuttavat yhä tänäkin päivänä virtuaalimaailmassa.
Vuoden 2008 lopulla Savitaipaleen omistaja Magnetie ja Vasken omistaja Unicorn ryhtyivät ajamaan peitsarien asiaa ja suunnittelemaan yhdistystä peitsareille. Projektin nimi oli VipKy, Virtuaalipeitsarien Kannatusyhdistys. Aikeina oli saada peitsarien määrää sekä samalla laatua nostettua. Myös kisojen lisääminen peitsareille kuului tähtäimeen, ja tähän kuului myös erikoinen peitsarien kilpailusarjan suunnittelu. Tarkoituksena oli luoda kolmiportainen etenemissarja, jossa oli siis kolme tasoa: aloittelijataso, keskitaso (johon kuului alempi ja korkeampi keskitaso) ja mestaruustaso. Minkä perusteella peitsari siirtyisi tasolta toiselle ei ollut kuitenkaan vielä mietittynä. Kilpailusarjan rinnalla kulkisivat normaalit avoimet lähdöt, jotta niillä, jotka eivät halunneet peitsareitaan kilpailuttaa kilpailusarjassa, olisi mahdollisuus kilpailuttaa peitsareitaan haluamallaan tavalla. Näiden lisäksi VipKy olisi pitänyt yllä kisakalenteria, rankingia, orilistaa ja tallilistaa.
Taistelu peitsarien asemasta (2009-2010)
Noble jäi unohduksiin 2009 eikä siellä ollut vuoden 2008 jälkeen syntynyt varsoja. Peitsarikasvatukseen tuli suuri tyhjiö: kukaan ei kasvattanut peitsareita aktiivisesti eivätkä peitsarit olleet kovin suosittuja, koska niille ei ollut lähtöjä. VipKy ei osoittanut valmistumisen merkkejä, vaikka siitä pidettiin avoin chattikokous tammikuussa 2009. Kaikista näistä seikoista huolimatta peitsareiden lukumäärä lähti huimaan kasvuun: Vaski ryhtyi tuomaan lentokoneittain peitsareita ulkomailta, jonka lisäksi Narrilaivan ja Savitaival toivat ahkerasti peitsareita. Nämä kolme tallia muodostivat lähestulkoon koko peitsarikannan. Näiden lisäksi ainoastaan Vanilla Trottersilla oli yli kymmenen peitsaria tallissa. Peitsarilähtöjä järjestettiin kuitenkin hyvin vähän, ja yleensä niissä oli rajoituksena korkeintaan 3 peitsaria / omistaja. Tämän takia Narrilaivan ryhtyi järjestämään peitsareille lähtöjä, joihin omistajat saivat ilmoittaa rajattomasti peitsareita ja jotka jaettiin sopiviin ryhmiin ilmoittautuneiden perusteella.
VipKy ei koskaan lähtenyt toimimaan, mutta siitä huolimatta peitsareiden tilanne oli parantunut huomattavasti 2009 loppuun mennessä. Narrilaivan, Savitaival ja Vaski olivat alkaneet kasvattamaan peitsareita, vaikka niiden kasvattilukumäärät olivat yhä kaukana Noblen luvuista. 2010 peitsarien lukumäärä kaventui huomattavasti, kun kummatkin Savitaival ja Vaski siirtyivät tauolle, jolta Savitaival palasi mutta Vaski jäi tiellensä. Narrilaivan lopetti rajattomien peitsarilähtöjen järjestämisen, mutta sen sisartalli Fool Pacers järjesti jonkun verran peitsarilähtöjä, tosin silti peitsarilähtöjen määrä harveni. Harrastajat eivät kuitenkaan olleet täysin unohtaneet peitsareita, sillä osa harrastajista oli Savitaipaleen ja Vasken innoittamina hankkinut talliinsa peitsarin tai pari.
VRER perusti uuden suurkilpailun peitsareille, Juvenile GP, joka on 3-4-vuotiaille peitsareille. Kisan järjestäjäksi ryhtyi Kerystonin Kartanon omistaja Hessi, ja ensimmäisen Juvenile GP:n voitti Egyptian Prince vuonna 2009. Samaisen vuoden Classic Pace pidettiin Ravirata Blue Milessä Noblen lopetuksen myötä, jolloin voitti 3-vuotias Paddington. Oriista tuli aikansa tunnetuin, sillä se voitti Classic Pacen uudelleen seuraavana vuonna. Se tienasi urallaan yli 100 000 veuroa ja juoksi ennätyksekseen p.07,4aly. Lisäksi ori valittiin Vuoden peitsariksi 2010. Aikaisempana vuotena se hävisi kahdella äänellä tittelin Ravigaalassa William Tempolle, joka oli Classic Pacen kakkonen 2009 ja jota pidettiin ikuisena kakkosena. William Tempo on peitsarien nousukautena menestyneen Denim Divisionin menestynein jälkeläinen ja jatkaa emänsä sukua.
Muita tunnettuja peitsareita olivat Audience Killer LOOP, joka voitti Juvenile GP:n 2010, Mecus, joka voitti viimeisimmän rankingfinaalin 2009, Silver Bullet ja Beauty And Stupid CH. Lähestulkoon kaikki peitsarit olivat uransa lopetettuaan alle p.10,0-aikaisia sekä kourallinen peitsareita onnistui ylittämään 100 000 veuron voittosumman.
Peitsarien paluu (2011-)
Vuoden 2011 alussa Narrilaivan alkoi jälleen järjestää rajattomia peitsariraveja. Tämän innoittamana Kerystonin Kartano alkoi myös järjestää rajattomia peitsariraveja sekä muutenkin tukemaan peitsareita. Uusia harrastajia saatiin lähtemään mukaan peitsarien hankintaan ja peitsarilähtöjä enemmän kasaan. Lopullisen sysäyksen peitsareiden paluurynnäkölle antoi Virtuaalisen Peitsariyhdistyksen perustaminen vuoden 2011 kuluessa. Tieto peitsareista kasvoi harrastajien keskuudessa ja näin osa otti talliinsa peitsarin tai kaksi muiden ravurien rinnalle. Osa taas innostui enemmän tallissaan seisovista peitsareista rahakkaampien nimikkolähtöjen ja isäorilistan takia, joiden ansiosta peitsareita voi paremmin eritellä toisistaan. Enää peitsarit eivät ole täysin yhtä massaa, jotka kilpailevat normaaleissa peitsilähdöissä ja joiden huiput on mahdollista erotella keskitasosta vain menestymällä kahdessa VRER:n suurkilpailussa, Juvenile GP:ssä ja Classic Pacessa. Isäoritilasto kannusti ihmisiä kasvattamaan peitsareita, vaikka suoranainen isäoriitten paremmuusjärjestyslista se ei ollutkaan - sen avulla pystyi vertailla, keiden varsat olivat juosseet eniten, tienanneet rahaa eniten ja kenellä oli kauden nopein jälkeläinen.
Syksyllä 2011 perustettiin pari peitsaritallia, jotka olivat ensimmäisiä sitten Noble Pacer Studin - vaikkakin kyseiset tallit ovat toisen tallin alaisia "tytärtalleja". Useammassa kuin kymmenessä tallissa oli peitsareita, ja Kerystonin Kartano oli aloittanut peitsareiden ahkeran kasvattamisen ja asian ajamisen. Talliin syntyi vuonna 2011 kymmenen peitsarikasvattia, mikä teki siitä ylivoimaisesti vuoden suurimman peitsarikasvattajan. Vuoden vaihtuessa toinen peitsaritalleista, Poker Pacers, aloitti myös ahkeran kasvattamisen kahden oriin, menestyneiden Hooliganin ja Paddingtonin, ja useamman tamman voimin. Tallin kasvatit saavuttivatkin suosion ja aluksi ne menivätkin heti kun tulivatkin myyntiin. Peitsarit olivat todellakin alkaneet kiehtoa ravikansaa.
Tunnetuimpia kilpahevosia ovat kenties Devin Stain, Classic Pace 2011-voittaja, ja MF Yardbird; Juvenile GP -voittaja 2011, vuoden peitsari 2011 ja ehdottomasti kaikkein menestynein peitsari kyseisenä vuotena. Muita tunnettuja ovat Crimson Beautiful (tammaparhaimmistoa), OR`Desert Eagle, Ice Lord ja Egyptian Prince. Siitospuolella Silver Bullet oli vahvoilla 2011 sillä ollessa viisi kilpailevaa jälkeläistä, mutta vanhanlinjan siitosoriin Iron Devilin jälkeläiset tulivat loppuvuoden ryminällä - MF Yardbirdin tosin vastasi oriin menestyksestä. Tuoreempi ori, tosin myös suvultaan vanhahtava Hooligan oli erinomainen periyttäjä sen jälkeläisten menestyessä tasaisesti, tosin arvokisoista jälkeläiset eivät vuonna 2011 tuoneet menestystä. MF Yardbird osoitti itse periyttävänsä varhaiskypsiä varsoja: sen poika Desperado Ach valittiin ravigaalassa vuoden komeetaksi. Siitostammoista maininnan ansaitsee Seena Oxide, joka varsoi kuusi varsaa pelkästään 2011 ja joista tuli hyviä juoksijoia kolmen alittaessa maagisen p.10,0 rajan ja ylittäessä 40 000ve voittosumman.
Vuoden 2012 jälkeen VPY:n isäorilista lakkautettiin sen raskaan ylläpitämisen myötä. Tilalle kehitettiin VPY Sire Stakes, ns. isäoriravit, joita juostaan pitkin vuotta kerran kuukaudessa. Raveihin osallistuvat peitsarit kartuttavat isäorilleen pisteitä, ja kausittain eniten pisteitä kerännyt isäori saa itselleen tittelin. Vuoden paras isäori palkitaan Sire of the Year -tittelillä.
|
© 2011- VPY |
Sähköposti: hessivr@gmail.com |
Yhteistyössä: VRER & Virtuaaliravurit ja -peitsarit foorumi |