Rakkaan hevosystävänsä Timin kuoltua Stucker hiljalleen lopetti syömisen ja hirnui vain ystävänsä perään. Ori tuli vain huonompaan ja huonompaan kuntoon, menettäen täysin elämänhalunsa. Lopulta Stucker lähetettiin viimeisellä matkalleen teurastamoon 15.04.2008 kuollen siellä päivää myöhemmin. Stuckerin jäänteet, eli jalat, häntä, harja ja pää haudattiin sen ystävän Timin haudan viereen. Ori vaikutti Kerystonin Kartanon elämään suuresti, vaikka se ei kilparadoille koskaan päässytkään; sen jälkeläisistä tuli erikoislaatuisia varsoja, joiden suku oli aivan erilainen kuin muilla. Jää hyvästi, Stucker, tumma yönratsu. Kaipaamaan jäävät omistaja, tallinväki ja varsat.
Stucon Serof xx
Nimi: Stucon Serof xx
Lempinimi: Stucker
Sp: Ori
Syntynyt: 20.06.2004
Kuollut: 16.04.2008 --> 23-vuotias
Väri: Tummaruunikko
Rotu: Englannintäysiverinen
Säkä: 164cm
Isä: Harry’s Go xx
Emä: Hurry Up Girl xx
Ei: Fast Go xx
Käyttö: Ratsu
Omistaja: Anthonio Keryston
Kasvattaja: Harri ja Elisa Keryston
Kotitalli: Kerystonin Kartano
Historia
Stucker on Anthonion isän ja äidin, Harrin ja Elisan kasvatti. Musta ori syntyi kolme päivää myöhemmin kuin heidän ensimmäinen kasvatti, Yllätys-Tim. Niinpä Stucker ja Tim elivät ensimmäisen vuotensa yhdessä samalla laitumella, ja niistä tulikin erottamattomat. Kun ne yritettiin laittaa eri orilaitumille yksivuotiaina, ne tulivat ahdistuneiksi ja hermostuneiksi, ja lopettivat syömisen. Mutta kun ne laitettiin samalle orilaitumelle, ne olivat hirmuvaltiaita yhdessä ja muuta oriit saivat kärsiä. Lopuksi päätettiin, että Tim ja Stucker saisivat olla kahdestaan, eikä niitä laitettaisi muiden orien kanssa samalle laitumelle. Stucker siirtyi jo yksivuotiaana Anthonion omistukseen ja poika onkin siitä lähtien kouluttanut oriita. Yhdessä he ovat olleet jo parissa kilpailussa, mutta menestystä ei ole tullut, koska Stucker hermostui aina kilpailupaikalla. Sitten kun musta ori täytti yhdeksän, se muutti asumaan Timin kanssa Kerystonin Kartanoon.
Luonne/Muuta
Stucker oli vakavamielinen, reipas, kiltti, säyseä mutta säikky. Hermostui, jos oli liian kauan erossa Timistä. Tämä koituikin sen kohtaloksi, kun Timi kuoli eikä ori siitä toipunut. Ihmisiä kohtaan se oli kiltti ja säyseä, luotti omistajaansa, ja uskalsi silloin tehdä jotakin sen mielestä pelottavaakin, jos Anthonio näytti sille, ettei mitään hätää ollut. Seurasi siis omistajaansa vaikka tulen läpi (kyllä, se on todistettu). Hoitaessa ori oli rauhallinen eikä näykkinyt, mutta joskus saattoi alkaa pyörimään karsinassa, eli se piti laittaa käytävälle tai karsinaan kiinni. Kavioiden nostaminen oli joskus ongelma, sillä Stucker ei antanut nostaa kelle tahansa kavioitaan. Vain Anna, Anthonio, Elisa ja Harri saivat nostaa Stuckerin kaviot, muille ori ei kavioitaan nostanut. Tuo oli suuri ongelma, sillä Stuckeria ei voinut jättää kenelle tahansa hoitoon, tuon kavioiden nosto-ongelman vuoksi ja sillä kun oli taipumusta sädemätään. Ratsastaessa keskittyi tehtävään ja antoi kaikkensa, joten tottelevaisuutta löytyi. Apujen piti olla pieniä ja vähäeleisiä, sillä jos meni antamaan pohkeita hitusenkin liian kovaa, Stucker alkoi pukittaa ja hyppi pystyyn, mutta joskus se tyytyi vain laukkaamaan kiitolaukkaa tai pyöriskelemään ympäriinsä. Kouluratsastusta meni mitä tahansa kiekuroita tai kaarteita, ja taipui melkein mihin suuntaan tahansa. Esteillä ori kielsi toisinaan, jos ratsastaja teki jotakin väärin. Pienikin virhe, niin tuli kielto. Piti kannustaa esteelle, mutta ei liikaa, jalkojen piti olla pakallaan eivätkä ne saaneet tehdä mitään ylimääräistä, käsien piti olla rauhassa ja pidättää hiljaa juuri ennen estettä, ja jos liian aikaisin hoputti hyppäämään, tuli kielto, tai esteen jälkeen ori pukitti. Varsinainen virheenpaljastin se oli siis siis. Maastossa Stucker säikkyi äkkinäisiä ääniä ja moottoripyöriä. Hermostui maastossa herkästi. Kilpailuissa Stucker hermostui ja menetti malttinsa, eikä sitä voinut hallita oikein kilpailupaikalla. Ihmispaljous teki sen sekopääksi, niin kuin myös liiallinen, jännittynyt ilmapiiri. Oriilla ei oltu siis kilpailutettu muuta kuin pari kertaa, huonoin seurauksin. Itse kuljetuksessa Stucker oli kiltti ja rauhallinen, mutta kun sitä lastattiin, se kieltäytyi menemästä traileriin. Se pysähtyi ennen ramppia ja peruutti taaksepäin. Jos pystyi laittamaan vastaan, eikä antanut Stuckerin peruuttaa, ori hyppäsi korkealle pystyyn, ja silloin sai pelätä, kaatuisiko se. Niinpä kannatti vain antaa orin tapella, sillä melkein aina tasan kymmenen minuutin kuluttua se kuitenkin meni traileriin. Joskushan se kieltäytyi menemästä traileriin ja lastaamisessa meni kauemmin, mutta silloin riippui jo säästä. Jos oli hiostavan kuuma, sai tapella kauan, että se meni traileriin. Lopulta ori kuitenkin luovutti. Aina kun Stucker otettiin pois trailerista, se tuli hurjaa kyytiä alas, joten piti olla tarkkana, ettei se putoaisi rampilta.
Jälkeläiset
Sivun kuvat © Hessi Van Roolf
|